Ultraääni

Ultraäänikuvaus perustuu ultraäänen heijastumiseen eri kudoksista ja niiden rajapinnoista. Tutkimuksen avulla voidaan kuvantaa pehmytkudoksia reaaliaikaisesti. Ultraääni on turvallinen kuvantamismenetelmä, koska siinä ei käytetä ionisoivaa säteilyä. Korkeat ultraäänet heijastuvat kudoksista eri tavoin. Kovista kudoksista kuten luun pinnasta ne heijastuvat kokonaan ja nesteestä kuten virtsarakosta hyvin vähän.

Ultraäänitutkimuksessa tarkastellaan yleensä liikkuvaa kuvaa. Tyypillisiä tutkimuskohteita ovat maksa, sappirakko, munuaiset, haima, perna, kohtu, eturauhanen, virtsarakko ja sydän. Myös pinnallisia pehmytkudoksia, kuten lihakset ja jänteet, voidaan ultraäänellä tutkia.

Suoliston tutkiminen on hankalaa, koska ääniaalto ei etene mahalaukun ja suoliston sisältämissä kaasuissa.

Niin sanotuilla doppler-ultraäänilaitteilla voidaan havaita kohteen liikkumissuunta. Doppler-ultraääntä käytetään lääketieteessä tutkittaessa verenvirtausta. Sillä voidaan tutkia esim. kaulasuonten ahtaumia ja sydämen läppävikoja, joihin liittyy usein poikkeavaa virtausta.