Hammaskaries, eroosio ja juurihoito
Terveen hampaan ytimessä on toimiva verenkierto ja hermotus, jotka ovat suojattuna hammasluun ja uloimman kiillekerroksen sisällä. Hammaskiille koostuu mineralisoituneista hydroxiapatiittikiteistä (kalsiumfosfaatteja), jotka aikaansaavat hampaan ulkopinnalle materiaalin, jonka pitäisi kestää kulutusta koko eliniän.
Karies (hampaiden reikiintyminen) on maailman levinnein infektiosairaus, joka kuitenkin pystytään ennaltaehkäisemään. Karieksen kehittymiseen vaikuttavat useat eri tekijät. Hammaskiille on uhattuna joka kerran, kun laitamme suuhun ruokaa tai juomaa. Bakteerit käyttävät ravinnokseen sokeripohjaisia ravintoaineita ja niiden aineenvaihdunnan tuloksena hampaiden pinnoille muodostuu happoja, jotka syövyttävät hampaan pinnalle reiän.
Hampaiden terveenä pitämisen kannalta olisi tärkeää pitää säännölliset ruokailuajat, suosituksena 5-6 syömiskertaa vuorokaudessa. Napostelu on erittäin haitallista, sillä silloin “sokerikello” näyttää punaista koko ajan. Janojuomaksi suositellaan vettä tai maitoa ja aterioiden välillä juodaan vettä.
Sylki on suun tärkein puolustustekijä huuhtoen hampaiden pinnoilta happoja. Syljen erityksen vähentyessä (mm. yleissairaudet, pään alueen sädehoito, lääkkeiden käyttö) suussa voi hyvin nopeasti tapahtua muutoksia. Kuivassa suussa hampaiden reikiintyminen on nopeampaa ja tuhoisampaa. Veden juomista suositellaan ja syljeneritystä voi stimuloida esim. apteekista saatavien imeskelytablettien avulla.
Hampaiden pinnoille kehittyy jatkuvasti plakkia l. bakteerikerrostumia, jotka tulee puhdistaa huolellisesti kaikilta hampaiden pinnoilta. Hampaat tulisi harjata aamuin illoin fluoripitoisella hammastahnalla. Hammasvälit puhdistetaan myös säännöllisesti hammaslangan, tikkujen tai väliharjojen avulla. Kariesaktiivisille voidaan suositella bakteerien määrää vähentävää kloorhexidiniä kuuriluontoisesti tai hampaan mineralisaatiota lisääviä tuotteita (xylitol, fluori, kalsium). Lisäfluorin tarve arvioidaan aina yksilöllisesti.
Kariologiseen tutkimukseen kuuluvat olennaisena osana bite-wing röntgenkuvat, joista nähdään esim. paikkojen alla tai hammasväleissä olevat kariespesäkkeet. Panoraamatomografian (optg) ottamista suositellaan muutaman vuoden välein, sillä se antaa hyvän kokonaiskuvan hampaiden ja leukojen tilanteesta.
Mikäli kariesta ei enää pystytä pysäyttämään, niin silloin kariesvauriot hoidetaan paikkaamalla. Paikka-aineen valintaan vaikuttavat paikan laajuus, muoto, sijainti, purenta, suun olosuhteet (syljeneritys) sekä mahdolliset allergiat. Mikäli omaa hammaskudosta on menetetty lähes koko kruunuosan (suussa näkyvä osa) laajuudelta, niin kestävin ratkaisu olisi proteettinen kruunu.
Eroosio l. hampaan kovakudoksen kemiallinen liukeneminen on yleistynyt runsaiden happamien virvoitusjuomien, mehujen ym. käytön seurauksena. Eroosiota aiheuttavat myös elimistön sisäiset hapot, jotka voivat nousta ruokatorven kautta suuonteloon esim. refluksitaudin johdosta. Eroosioon ei liity bakteerialtistusta. Eroosio on vakava uhka hampaiden kulumiselle, mutta se on myös ennaltaehkäistävissä, kun sen aiheuttaja(t) saadaan selville ja hoidettua. Maitotuotteiden käyttöä suositaan niiden sisältämän kalsiumin vuoksi; esim. pala juustoa aterian lopuksi. Mikäli eroosiovauriot aiheuttavat hankalaa vihlomista tai ovat esteettisesti häiritseviä, voidaan hampaiden pintoja päällystää yhdistelmämuovilla tai valmistaa keraamiset laminaatit.
Juurihoidossa on kyse infektion hoitamisesta tai infektion estämisestä. Hampaan ydin l. pulpa voi vaurioitua syvän karieksen, kovan purennan tai tapaturman seurauksena, jolloin hammas joudutaan juurihoitamaan. Pulpiitti l. hampaan ytimen tulehdus voi kuitenkin parantua (esim. korottavan paikan hionnalla), jolloin pulpa palautuu toiminnalliseksi (hermotus ja verenkierto elpyvät) ja hammas säilyy vitaalina eikä juurihoitoa tarvita.
Devitaalissa hampaassa verenkierto on sammunut ja bakteerit alkavat lisääntyä kuolioon menneen hampaan juurikanavissa. Juurihoidossa hampaan juurten sisällä kulkevat luiset juurikanavat puhdistetaan erityisten juurikanavaneulojen ja desinfioivien huuhteluaineiden avulla, jotta bakteerit saadaan eliminoitua kanavista. Hammas puudutetaan, mikäli siinä on vielä hermotusta jäljellä. Kofferdamin l. kumisuojuksen käyttö luo hyvät olosuhteet juurihoidon onnistumiselle. Antibiootteja käytetään juurihoidon yhteydessä, mikäli infektion seurauksena on yleisoireita (turvotus, kuume) tai potilaan immuunipuolustus on alentunut. Antibiooteista ei ole hyötyä tavanomaisissa tapauksissa, sillä systeeminen antibiootti ei kulkeudu nekroottisen hampaan juurikanaviin verenkierron puuttuessa kanavista. Joskus hampaan poistaminen on järkevämpi vaihtoehto, ottaen huomioon potilaan yleisterveydentila, hammaskudoksen määrä sekä hampaan kiinnityskudosten kunto.
Yksijuuristen tapaturmahampaiden juurihoito voidaan joskus suorittaa yhdellä hoitokerralla mutta useimmiten juurikanaviin asetetaan bakteereita eliminoiva paikallinen lääkeaine ja juurentäyttö tehdään seuraavalla hoitokäynnillä. Juurihoitokäyntien välillä hampaassa on väliaikainen paikka. Juurikanavien monimutkaisen anatomian vuoksi niiden puhdistaminen on aikaa vievää. Poskihampaissa on useampia juurikanavia ja niiden preparointi on yksijuurisia haasteellisempaa. Juurentäytön tarkoituksena on sulkea kanavat tiiviisti uusintainfektion estämiseksi. Juurentäyttöaineena käytetään yleisesti guttaperkkaa ja erityisiä tiivistysaineita.
Juurihoidetun hampaan paikan tai kruunun tulee myös olla tiivis, jotta suun bakteerit eivät pääse uudelleen juurikanaviin aiheuttaen uusintainfektion. Juurihoidettua hammasta tulee seurata röntgenkuvien avulla; vuoden kuluttua juurihoidosta suositellaan hampaan röntgenkuvausta, jolla varmistetaan juuren ja juurta ympäröivien kudosten olevan terve. Joskus voidaan joutua uusintajuurihoitoon, jota usein täydennetään tekemällä kirurginen juurenpääleikkaus l. resektio.
Jaana Helenius-Hietala, EHL (kariologia/endodontia)
